En ole insinööri mutta tiedän paljon insinöörien palkitsemisesta
Hyvä ansaitsee palkkion (julkaistu Insinööri-lehdessä 6/2017)
En ole insinööri, mutta tiedän paljon insinöörien palkitsemisesta. Olen toiminut pitkään suorituksen johtamisen ja palkitsemisen
konsulttina ja asiakasyritykseni ovat usein pullollaan insinöörejä. Hyvä näin, sillä ilman insinöörejä ei näitäkään yrityksiä olisi.
Insinööri ymmärtää palkitsemista. Palkitseminen kun on usein numeroita, kaavoja ja kaavioita. Insinööri hallitsee monimutkaisimmatkin vaativuusluokitukset, tavoiteasetannat ja palkkiolaskelmat. Numero-osaamisen kääntöpuolena on se, että desimaalit saattavat saada palkitsemisessakin vallan. Toimiva palkitseminen vaatii tarkkuutta, mutta yhtä lailla tehokasta viestintää ja käyttäytymisen ymmärrystä. Työyhteisössä palkitsemisen kohde on kuitenkin edelleen ihminen, ainakin toistaiseksi.
Hyvä insinööri ansaitsee meriittikorotuksen. Hyvin suoriutuva insinööri ansaitsee hyvän meriittikorotuksen ja huippuinsinööri huipputason korotuksen. Jos hyvän tai huipun palkka on jo valmiiksi korkealla tasolla, niin meriittikorotus pitää suunnata matalapalkatuille hyville ja huipuille. Laiska, osaamaton ja heikosti suoriutuva insinööri ei ansaitse porkkanaa vaan keppiä. Palkkaa pitäisi voida laskea, jos rima jatkuvasti alittuu. Tasapäistävästä inflaatiokorotuksesta hyötyvät vain alisuoriutujat hyvien ja huippujen kustannuksella.
Hyvä insinööri on palkitsemisen arvoinen. Valitettavasti suomalaiset yritykset ovat tyypillisesti nihkeitä, tasapäistäviä ja varovaisia palkitsijoita – suoranaisia kitupiikkejä. Samaan aikaan globaalit kilpailijat palkitsevat huippuinsinöörejään entistä anteliaammin
ja suoritusperusteisemmin niin rahalla, osakkeilla, pikapalkkioilla kuin muilla keinoin. Näissä yrityksissä suorituksen ja osaamisen johtamiseen investoidaan aikaa ja palkitsemiseen rahaa, sillä suoritusperusteisen palkitsemisen tuotto on myönteinen.
Näissä yrityksissä ymmärretään, että menestyäkseen yrityksellä ei ole varaa olla palkitsematta.